Hyppää sisältöön

Perhekeskukset käyntiin Varsinais-Suomessa

Sami Luoto kertoo perhekeskuksen koostuvan kolmesta elementistä: verkostomaisesta, fyysisestä ja sähköisestä perhekeskuksesta.

Osana Varsinais-Suomen tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskushanketta valmistellaan myös tulevan hyvinvointialueen perhekeskuskokonaisuutta. Erinomaista ja tärkeää valmistelutyötä on tehty jo vuosia. Nyt tavoitteena on ottaa vaadittavat askeleet rakentaaksemme yhteisen ymmärryksen siitä, millainen on varsinaissuomalainen perhekeskuskokonaisuus ja käynnistää se konkreettisesti.

Perhekeskus koostuu kolmesta elementistä: verkostomaisesta, fyysisestä ja sähköisestä perhekeskuksesta. Mielestäni ehdottomasti keskeisin näistä on verkostomainen perhekeskus. Jos verkostomaista työskentelyä ei saada sisäistettyä ja toimimaan, emme voi puhua perhekeskuksesta. Tämä vaatii jatkuvaa yhteistä keskustelua, koordinointia ja johtamista, resursseja sekä selkeitä rakenteita nyt ja tulevaisuudessa.

Fyysinen perhekeskus tarkoittaa yhteisiä tiloja, joissa perhekeskuspalvelut on ideaalitilanteessa koottu ”saman katon alle”. Yhteiset tilat kiistatta helpottavat sekä asiakasta palveluiden saannissa että ammattilaisia verkostomaisen työotteen rakentamisessa. Käytännössä on kuitenkin mahdotonta saada kaikki palvelut jokaisessa perhekeskuksessa koottua yhteisiin tiloihin. Pahimmillaan vetoaminen yhteisten tilojen puutteeseen on jarruttanut perhekeskuskehittämistä vakavasti. Perhekeskus on siis ymmärrettävä ennen kaikkea lapsiperheiden palvelut laajasti ja saumattomasti yhteen kokoavana verkostona.

Sähköisen perhekeskuksen osalta Varsinais-Suomessa ollaan mukana Digifinlandin valtakunnallisessa kehittämistyössä, joka etenee aikataulutetusti ja suunnitellusti. Ensimmäisessä vaiheessa vuoden 2023 alussa on mahdollista alkaa ottaa käyttöön perheille suunnattu omaperhe.fi-portaali. Myöhemmin kokonaisuuteen liitetään nuorten ja ammattilaisten sähköiset perhekeskukset.

Aloittaessani perhekeskuskokonaisuuden projektipäällikkönä kuluvan vuoden helmikuussa, otin ensimmäiseksi tavoitteeksi innostaa kunnat pienen horroskauden jälkeen jälleen talkoisiin laittamaan perhekeskusasiat kuntoon. Erityistä innokkuutta osoittivat kehittämistyöhön Turun lisäksi hakeneet 14 Valio kunta -ryhmää, joista koottiin kaksi erillistä kehittäjäryhmää. Lisäksi kevään aikana järjestettiin kolme erillistä perhekeskusfoorumia, joita olen nimittänyt ”ryöstöretkiksi”. Tarkoituksena oli löytää Varsinais-Suomen ulkopuolella toimivaksi todettuja malleja ja hyödyntää jo tehtyä työtä. Erityisen kiinnostaviksi saaliiksi retkiltä osoittautuivat perhekeskussopimus- ja perhekeskuskonseptointimallit.

Alkavan syyskauden ensimmäisenä tavoitteena on muotoilla Varsinais-Suomeen oma perhekeskussopimus, jonka kaikki 27 kuntaa sitoutuvat allekirjoittamaan. Tämän lisäksi on valmisteltu myös tulevan hyvinvointialueemme perhekeskuskonseptointi, jota lähdetään hiomaan ja täydentämään erityisesti Laajan LAPE-ryhmän ja Valio kunta -ryhmien kanssa. Erityisen tärkeässä roolissa konseptoinnissa on 20.9. järjestettävä Yhteinen näkemys perhekeskuksista -takomo, johon on kutsuttu mukaan edustajat sivistys, sosiaali- ja terveyspalveluista Kaarinasta, Naantalista, Paraisilta, Raisiosta, Salosta, Turusta ja Uudestakaupungista. Olen julkisesti ilmaissut, että tämä ryhmä ei poistu Kaarina-salista ”ennen kuin valkoinen savu nousee piipusta” eli yhteinen ymmärrys perhekeskuksista on löytänyt.

Lopulta perhekeskuksissa tärkeintä on, miten lapset, nuoret ja perheet saavat vaikuttavaa apua oikea-aikaisesti. Olenkin opetellut ja kannustanut ihmisiä pohtimaan perhekeskusta kuvitellun ”perhe Virtasen” näkökulmasta. Kun heillä on huoli, on jokaisen työntekijän tehtävänä kohdata, kuunnella ja huolehtia, että he pääsevät kaipaamansa arvioinnin/avun piiriin saumattomasti. Tähän tarvitaan jokainen sivistys-, sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijä, unohtamatta myöskään järjestöjen, KELA:n ja yksityisten palveluiden osaamista.

Teksti: Sami Luoto, kuva Parempaalastensuojelua.fi
Sami Luoto toimii Varsinais-Suomen tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskushankkeessa Perhekeskus-koordinaation ja toimintamallin jatkokehityksen projektipäällikkönä.

”Olen puolileikilläni ilmaissut viettäneeni hiljan ehkäisevän työn 25-vuotisjuhlaa, sillä tein vuonna 1997 Tampereen yliopistoon kasvatustieteen kandin työni otsikolla päiväkodin ja lastensuojelun yhteistyön kehittäminen. DNA:ssani lienee myös jonkinlainen kehittäjäkoodi, sillä säännöllisesti olen löytänyt itseni varhaiseen tukeen liittyvistä erilaisista hankkeista ja projekteista.

Tällä hetkellä olen virkavapaalla vuoden 2023 loppuun päiväkodin johtajan työstäni ja saan työskennellä erittäin kiinnostavan perhekeskuskokonaisuuden parissa. Projektipäällikön tehtävä oli myös luonnollinen jatkumo edelliselle Lupa auttaa -hankekaudelle, jossa työskentelin varhaiskasvatuksen agenttina.

Järjestökenttä on itselleni erityisen läheinen ja tuttu sillä työskentelin yli 15 vuotta Pelastakaa Lapsissa tukihenkilö- ja tukihenkilötoiminnan parissa. Historiassani on myös työkokemusta sosiaalityöntekijän ja lastentarhanopettajan tehtävistä. Koko työhistoriani yhteisenä nimittäjänä on ollut kysymys, miten perheet voisivat saada riittävän varhain kaipaamaansa apua ja tukea.”

Juttu on alun perin julkaistu Parempaa lastensuojelua -verkkosivustolla Vieraskynä-palstalla.